Aluksi uskoin mitä ajattelin, ajatuksiani ja mitä tunsin. Että ne olivat totta, minun totuuteni. Se tarkoitti, että otin ajatukseni vakavasti, ikään kuin minä olisin sitä, mitä ajatukseni sanoivat minusta ja että muut olisivat sitä, mitä ajatukseni sanoivat heistä. Sama koski ajatuksiani koko maailmasta. Ajatukset toivat mukanaan myös joukon tunteita, joita luulin, että en pystynyt hallitsemaan. Tunteet vain tapahtuivat. Luulin myös, että senhetkinen henkilö oli minä. Että sitä ei voinut muuttaa. Vähän kuin tekosyy, ettei tarvitse nähdä asioita itsessäni tai kokea jotain tuskallista. Mutta ajatukseni loivat minussa kipua, kaikin tavoin. Tunteet olivat työläitä, enkä halunnut tuntea niitä. Joten elin elämäni välttäen tuntemasta mitään, mikä olisi ollut kivualiasta.
Sitten alkoi sisäinen matkani, itseni kehittäminen, transformaatio, henkilökohtainen kehitys. Tänä aikana ajatuksistani ja tunteistani tuli melkein vihollisiani. Ne olivat jotain, josta halusin päästä eroon, joita kontrolloin, joita yritin välttää ja sillä tavalla tuomitsin ajatukseni ja myös tunteeni. Tuntui kuin ego olisi jotain, jota yritin leikata pois minusta ja sen ajatuksista ja niihin liittyvistä tunteista. Voi herranen aika kuinka paljon energiaa meni yrittäessäni päästä eroon egosta, vastustaa tiettyjä (suurempia) osia itsestäni.
Nyt olen ymmärtänyt, että emme ole täällä päästäksemme eroon jostakin, tuomitsemassa tai arvostelemassa osia itsessämme. Ymmärrän, että ajatukset ja tunteet tulevat ja menevät, aina. Että kaikki ajatukset ovat ok, kuten kaikki tunteet. Ymmärrän, että melkein kaikki ajatukset ja tunteet ovat osa minua, Jaanaa. Monet niistä hän otti omakseen, oppi ne pienenä ollessaan vanhemmiltaan, kuten tavat ja uskomukset. "Hän" on eräänlainen järjestelmä, joka koostuu monesta käyttäytymis- ja ajatusmalleista ja tunnereaktioista. Mutta tämä "hän" on pieni osa suurempaa, sielua, korkeampaa minää ja siinä on tilaa kaikelle, mitä "hän" on. Minä näen mielessäni suuren tyhjän paperin, johon piirrän kynällä pienen pisteen keskelle. Pieni piste, joka edustaa "minua", ajatuksiani, kaikkea mihin uskon, kaikkea mitä "tiedän", kaikkea mitä tunnen, kuinka käyttäydyn, muistoni, ajatukseni toisista ja maailmasta, tunteeni, pelkoni, häpeä ja syyllisyyden tunne. Eli koko paketti mahtuu siihen pieneen pisteeseen. Loput paperista on koko maailmankaikkeus, kaikkea mitä en osaa edes kuvitella, kuten maagisuus, äärettömät mahdollisuudet ja potentiaalit, "jumala", yltäkylläisyys, ehdoton rakkaus, taajuudet, energiat, kvanttifysiikka jne.
Nyt en reagoi jokaiseen ajatukseen kuin ne olisivat totta tai tärkeitä minulle. Ajatus on ohimenevä tapahtuma, jota voin katsoa ja tarkkailla, mitä se herättää "minussa" ja annan sen jatkaa matkaansa. Ne ovat kuin huonekalut kaupassa, jonka läpi kävelen, kaikki huonekalut ovat ok, samoin se mitä ne herättävät minussa. En tarvitse ottaa mitään henkilökohtaisesti tai pitää kiinni, ei mitään mitä voin valittaa. Jotkut tekevät voimakkaamman vaikutuksen, ja se on ok, jopa muutamaa tuntia myöhemmin. Ennemmin tai myöhemmin sekä ajatus että tunne ovat laantuneet ilman, että minun täytyy "tehdä jotain" niille. Juuri tämän tekemisen olen lopettanut, nyt olen vain tämä suuri tila, paikka ajatuksille ja tunteille. Toki saatan tuntea pettymystä tai turhautumista, mutta se on jotain, mikä tapahtuu minussa tilapäisesti. Minä en "ole" turhautunut tai pettynyt, vaan nämä tunteet tapahtuvat minussa. Rakastan yhtä luultavasti buddistista kuvaa tunteista, jotka koputtavat oveen. Sinä avaat oven, ja sinä kutsut heidät sisään ja tarjoat heille kupilliseen teetä. Olet ystävällinen, olet kiinnostunut ja tunnet myötätuntoa näitä lyhytaikaisia vierailijoita kohtaan.
Minä en enää vastusta ajatuksia tai tunteita, jotka vierailevat luonani silloin tällöin. Olen tila kaikelle sille, joka tapahtuu siinä pienessä pisteessä MINUN keskustassa. Olen niin paljon enemmän kuin pieni piste, joka ennen oli kaikki mitä luulin olevani, kuten koko maailmani ja tämä piste hallitsi minua. Nyt olen tila, jossa pieni piste on olemassa määrittelemättä itseäni sellaiseksi. Jaana on pienessä pisteessä, hänen identiteettinsä ja persoonallisuutensa. Kaikki tämä on osa suurta kokonaisuutta, sielua, korkeampaa minääni, jumala-osaa minua.
Yhtäkkiä elämä on niin paljon yksinkertaisempaa, helpompaa, ja täynnä rauhaa ja tasapainoa. Mennyt aika on kuin elokuva, jonka olen nähnyt, ja tulevaisuus on vain ohimenevä ajatus, koska juuri nyt olen tässä hetkessä. Minun ei tarvitse vastustaa mitään/ketään tai tehdä mitään, koska kaikki tapahtuu minun kauttani, omalla ajallaan ja tavalla, joka sopii minulle. Minun ei tarvitse välttää mitään tai ketään, ei poistaa, päästä eroon, piilottaa tai tukahduttaa. Ei ole mitään valitettavaa, arvosteltavaa tai tuomittavaa. Olen se mitä olen, olen siellä missä olen, kaikki on sellaisena kuin se on ja jokainen on sellaisena kuin ne ovat, jopa maailma. Elämme jännittävää ja hauskaa elämää.